Kategoria: Uncategorized

Mari Tervaniemi, professori, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto

Musiikki vaikuttaa arjessamme ja aivoissamme hyvin monipuolisesti. Arjessa se rauhoittaa, virkistää, tanssittaa ja viihdyttää. Aivoissamme se aktivoi kuulojärjestelmän lisäksi myös tarkkaavaisuus-, muisti- ja tunneverkostoja sekä motorisia alueita.

Soittamista, laulamista ja musiikin kuuntelua käytetään enenevässä määrin myös systemaattisesti kuntouttamaan ja tehostamaan oppimista. Esitelmässäni esittelen tuoreimpia musiikki-interventioita sekä niissä saavutettuja tuloksia. Pääpaino tulee olemaan lasten ja nuorten musiikkitaitojen oppimisen sekä epämuodollisen musiikkiaktiivisuuden vaikutuksissa kognitiivisten taitojen tehostajana. Lisäksi esittelen lyhyesti myös musiikin käyttöä kuntouttavana ja terapeuttisena elementtinä neurologisten ja psykiatristen asiakkaiden parissa.

Vesa Rantanen, YTM, Niilo Mäki Instituutti

Maahanmuuttajien uuden kotimaan kielen oppiminen on yksi tärkeimmistä kotoutumiseen vaikuttavista asioista. Toisen kielen oppimisen kyky ja tekniikka muuttuvat ihmisen varttuessa varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Luennolla käydään aluksi läpi yksilön ikään ja kehitystasoon liittyviä tekijöitä toisen kielen oppimisessa. Nuorten ja aikuisten maahanmuuttajien toisen kielen opetuksen toteutusta käydään läpi esimerkkien kautta. Toisessa osassa esitellään tarkemmin lapsille suunnatun Ekapeli-oppimispelin soveltamista maahanmuuttajalasten suomen kielen lukemaan oppimisen tukena. Niilo Mäki Instituutin toteuttamassa Maahanmuuttaja-hankkeessa tutkittiin Ekapelin käytettävyyttä maahanmuuttajien suomen kielen lukemaan oppimisen tukemiseen. Tämän tutkimus- ja kehitystyön pohjalta kehitettiin Ekapeli-Maahanmuuttaja, jonka kaikki versiot ovat nyt kaikkien vapaasti käytettävissä Suomessa. Ekapeli-Maahanmuuttajan avulla maamme seitsemän suurinta maahanmuuttajaryhmää voivat saada kohdistettua tukea suomen kielen lukemaan oppimiselle.

Vesa Närhi, PsT, Niilo Mäki Instituutti

Opettajien havaintojen mukaan tarkkaamattomuus ja ylivilkkaus ovat hyvin tavallisia sekä opiskelua että sosiaalisa tilanteita ja suhteita haittaavia käyttäytymisen piirteitä esi- ja alkuopetusikäisillä lapsilla. Usein opettajat kokevat nämä käyttäytymisen piirteet kuormittavina ja opetustilanteita ja oppimista häiritsevinä. Koulun aloitusvaiheessa oman toiminnan säätelyn taidot kehittyvät lapsilla nopeasti, ja lasten välillä on paljon yksilöllistä vaihtelua oman toiminnan säätelyn taitojen oppimisen nopeudessa ja helppoudessa–osa lapsista tarvitsee muita lapsia enemmän tukea oppiakseen näitä taitoja.

Koulussa sovellettavia tukitoimia tarkkaamattomille ja ylivilkkaille lapsille on tutkittu suhteellisen paljon, ja niiden vaikuttavuus on osoitettu. Keskeiset toimintatavat taitojen kehittymisen tukemiseksi on huolehtia siitä, että säännöt ja käyttäytymisodotukset ovat selkeitä ja että lapsille annetaan johdonmukaista ja välitöntä palautetta heidän onnistumisestaan. Erityisen tärkeää on huomata lasten onnistumiset ja ohjata lapsia positiivisen palautteen avulla. Tukitoimia voidaan soveltaa koulun arkeen, joskaan se ei aina ole helppoa. Esityksessä kuvataan tukitoimien periaatteet joita elävöitetään käytännön esimerkeillä. Esityksessä kuvataan myös Niilo Mäki Instituutissa kehitetty ja kokeiltu toimintamalli, jolla opettajia voidaan tukea tukitoimien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Ritva Ketonen, FT, Helsingin yliopisto
Paula Salmi, FT, Niilo Mäki Instituutti
Hanna Pöyliö, KM, Niilo Mäki Instituutti

Kun lukemaan oppiminen ei suju – Mitä tekijöitä on lukemaan oppimisen vaikeuksien taustalla ja miten lukemaan oppimista voi tukea? Lukemissujuvuuden tukemisen keinoja ja käytänteitä jo lukemaan oppineille lapsille: Luennolla kerrotaan uusinta tietoa, menetelmiä ja kokeiluja lukemissujuvuuden harjaannuttamisen keinoista. Luennon päätteeksi osallistujat pääsevät ääneen ja jakamaan omia hyviä käytänteitään aiheesta. Luennolla pohditaan myös motivaation vaikutusta lukemisen tukemisessa ja kartoitetaan hyviä keinoja motivaation lisäämiseksi.

Jonna Salminen, KM, tutkija, Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos

Luennolla esitellään kolmen eri Ekapeli-Matikan kehitystyöhön liittyvän interventiotutkimuksen tuloksia. Lisäksi luennolla pohditaan varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen tärkeyttä sekä näyttöön perustuvien menetelmien määrittelyä.

Marja-Leena Laakso, professori, Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen laitos

Esityksessä pohditaan, mitä kaikkea lapsen subjektiivisen kokemuksen kuuleminen voi tarkoittaa varhaiskasvatus- ja kuntoutuspalveluissa. Näkökulmana on erityisesti lapsen kuuleminen liittyen hänen sosioemotionaalisen kehityksensä tukemiseen sekä lapsen osallisuuden mahdollistumiseen eri palveluissa. Aihetta lähestytään esittelemällä perusteita lapsen subjektiivisen kokemuksen kuulemiselle sekä tarkastelemalla esimerkkejä kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Kirjallisuus osoittaa, että osallisuuden ja kuulemisen käytäntöjä on monenlaisia. Yhtenä esimerkkinä kuvataan Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksessa kehitettyä Tarinataikurituokio -menetelmää, jota on sovellettu sekä kuntoutus- että varhaiskasvatuspalveluissa lapsen subjektiivisen kokemuksen kuulemisen menetelmänä.

Marja-Leena Laakso, professori, Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen laitos

Esityksessä kerrotaan Esikosta, joka on seulontamenetelmä lapsen varhaisen kommunikaation ja kielenkehityksen arviointiin ja seurantaan. Sen avulla on mahdollista tunnistaa varhaisessa vaiheessa riskikehityksen piirteitä lapsen sosiaalisessa kommunikaatiossa sekä kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Koska arviointitiedon antajina ovat lapsen vanhemmat, Esikko tarjoaa hyvän keinon ammattilaisten ja vanhempien yhteiselle keskustelulle sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemiselle. Menetelmä on tarkoitettu erityisesti neuvolatyöhön sekä puheterapeuteille, mutta se soveltuu myös päiväkodeissa käytettäväksi, lastentarhanopettajien, erityislastentarhanopettajien tai päivähoidon psykologien työvälineeksi.

Sira Määttä, PsM, Niilo Mäki Instituutti ja Jyväskylän yliopisto

Itsesäätelytaito on kykyä säädellä tunteita ja käyttäytymistä. Se on perusta lapsen sosiaalisille suhteille ja taidoille. Itsesäätelytaidot kehittyvät päivähoitoiässä kovaa vauhtia. Lasten välillä on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja taitojen kehittymisessä. Taitojen kehittymiseen vaikuttavat kognitiiviset taidot, lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus ja kasvatuskeinot. Jos itsesäätelytaidoissa on puutteita, lapsi voi olla levoton ja impulsiivinen. Toisaalta lapsi voi olla arka, vetäytyvä tai aggressiivinen. Haasteet itsesäätelyssä tuovat ongelmia kaverisuhteisiin ja arjen tilanteissa toimimiseen kuormittaen myös vanhempia ja päivähoidon ammattilaisia. Aikuiset voivat kuitenkin omalla toiminnallaan vahvistaa itsesäätelytaitojen myönteistä kehitystä.

Eero Haapala, TtM, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, Biolääketieteen yksikkö

Liikunnallisen elämäntavan tiedetään edistävän lasten terveyttä vähentämällä lihavuutta, parantamalla veren rasvaprofiilia sekä vaikuttamalla edullisesti moniin muihin sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien riskitekijöihin. Liikunta edistää myös kestävyyskunnon ja motoristen taitojen kehittymistä. Liikunnallinen elämäntapa voi edesauttaa lasten kognitiivista kehittymistä ja siten parantaa koulumenestystä. Liikunnallinen elämäntapa, hyvä kestävyyskunto ja hyvin kehittyneet motoriset taidot on yhdistetty parempaan toiminnanohjaukseen ja koulumenestykseen, suurempiin hippokampuksen ja tyvitumakkeiden tilavuuksiin sekä tehokkaampaan kognitiiviseen prosessointiin tapahtumasidonnaisten herätepotentiaalien tasolla. Liikunnan vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin ja oppimiseen voidaan jakaa joko lyhytkestoisiin tai pitkäkestoisiin. Oppimisen ja koulumenestyksen kannalta keskeisessä roolissa ovat lyhytkestoisen liikuntasuorituksen lyhytaikaiset vaikutukset erilaisiin kognitiivisiin toimintoihin. Liikunta koulumatkoilla, välitunneilla tai oppitunnin aikana voi parantaa lasten keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta sekä kognitiivista prosessointia sekä vähentää stressireaktioita haastavien oppimistilanteiden aikana. Liikunnallinen elämäntapa voi kuukausien ja vuosien aikana edesauttaa kognitiivisiin toimintoihin ja oppimiseen liitettyjen aivorakenteiden kehittymistä ja vaikuttaa esimerkiksi hippokampuksen kokoon. Liikunta voi edistää kognitiivisia toimintoja ja oppimista myös vähentämällä lasten rasvakudoksen määrää ja muita sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien riskitekijöitä. Liikkumattoman elämäntavan lisäksi liiallinen ruutuaika ja erityisesti TV:n katselu voi olla haitallista koulumenestykselle. Yhteenvetona, lasten liikunnan tukeminen vapaa-ajalla ja koulussa edistää sekä lasten sydämen ja verenkiertoelimistön terveyttä ja sillä on todennäköisesti positiivisia vaikutuksia myös lasten oppimiseen ja koulumenestykseen.

Kaisa Aunola, professori, Jyväskylän yliopisto
Jaana Viljaranta, tutkijatohtori (PsT), Jyväskylän yliopisto
Riikka Hirvonen, tutkijatohtori (PsT), Jyväskylän yliopisto
Sari Mullola, tutkijatohtori (KT), Helsingin yliopisto
Jari-Erik Nurmi, professori, Jyväskylän yliopisto

Kun lapsella on synnynnäinen taipumus kielteiseen mielialaan, voimakkaaseen tunteiden ilmaisuun, varautuneisuuteen tai korkeaan aktiivisuuteen, voidaan lapsella ajatella olevan vaikea tai haastava temperamentti. Tällainen vaikea temperamentti on riski suotuisalle kehitykselle, kuten lapsuuden käytösongelmille ja masentuneisuudelle. Häiriöiden todennäköisyys kasvaa kuitenkin vasta, kun vaikea temperamentti ajautuu törmäyskurssille ympäristön kanssa aiheuttaen ristiriitoja ja väärinymmärryksiä. Vaikka temperamentti ei ole yhteydessä yksilön älykkyyteen tai oppimiskapasiteettiin, temperamentti määrittää oppimista ja koulumenestystä monin tavoin vaikuttamalla mm. oppilaan tapaan oppia, hänen minäkuvaansa sekä siihen, miten opettajat oppilaan näkevät, miten hänen kanssaan toimivat ja miten hänen taitojaan arvioivat. Esimerkiksi vetäytyvien oppilaiden koulutaitoja arvioidaan muita kielteisemmin riippumatta heidän todellisesta taitotasostaan. Myös koulussa annettava opetus voi suosia tietynlaisen temperamentin omaavia oppilaita toisten kustannuksella. Onkin tärkeää pyrkiä ymmärtämään, kuinka erilaiset temperamenttipiirteet vaikuttavat koulutaitojen kehitykseen ja oppilas-opettaja vuorovaikutukseen. Tällainen tieto voi auttaa muuttamaan opetuskäytänteitä paremmin oppilaiden erilaisia temperamentteja vastaaviksi.

Esityksessä esitellään Vanhemmat, opettajat ja lapsen oppiminen –tutkimushankkeen tuloksia temperamentin yhteydestä koulutaitojen ja motivaation kehitykseen ja opettaja-oppilas vuorovaikutukseen ensimmäisen kouluvuoden aikana. Tutkimuksessa tutkittavina olivat 152 ensimmäisen luokan oppilasta vanhempineen ja opettajineen. Lasten temperamentti arvioitiin kouluvuoden alkaessa syksyllä sekä opettaja- että vanhempiarviona. Lasten koulutaidot sekä oppimismotivaatio tutkittiin syksyllä ja keväällä. Samoihin aikoihin kysyttiin opettajien arviota lapsen koulutaidoista sekä arvioitiin päiväkirjamenetelmän avulla opettajien vuorovaikutusta oppilaan kanssa. Tulokset osoittavat, kuinka lapsen temperamentti – erityisesti taipumus intensiiviseen tunnereagointiin, negatiiviseen mielialaan, vetäytyvyyteen ja helposti häirittävyyteen – heijastuu opettajan tapaan olla vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa ja tätä kautta oppimistuloksiin.  Tuloksista käy myös ilmi, kuinka temperamentiltaan erilaiset lapset eroavat toisistaan tavassaan suhtautua oppimistilanteisiin.